Aina ku Aira (Vain elämää kausi 9)

Ikuisesti vanha sielu, joskus iso Suomes.
Vaik mun nimen kotikylän öissä usein kuulee.
Ku tietää jo pienenä et tunnelmat tosia,
mut niiden takii joutuu sielun sulkee rasiaan.
Ja hukata se avain ettei sisältöö voi talloo.
Ku muiden takia en tääl ammu kuulaa kalloon.
Sä voit kirjoittaa must jodeliin,
ku mä sammun vessaan,
kun itteeni muutenkin tääl hengiltä stressaan.
Ku mulla on paha olla, palaan siihen päivään nurmikolla,
ku maailma oli meille avoinna.
Eikä mitattu menestystä,
Rakkauden saantiin tai kuka on teflonii tai kuka särkyy asfalttiin.
Kiitos sille joka ajan tahditti,
et sain pitkään elää vapaana niinku halusinkin.
Täällä me ollaan ja tanssitaan niin.
Oon tääl aina, aina ku Aira Samulin.
Elämä alkaa niin hitaasti.
Ettei edes huomaa sen kuluvan.
Elämä alkaa niin hitaasti.
Sun rajallisuuden mä tajuan.
Ja me luvattiin olla nuoria aina, nuoria aina, aina.
Olla nuoria aina, nuoria aina, aina, ku Aira.
Paikkoittain elämä se pistää palasiksi,
mutta kokoon itteni yhtä nopeasti ku hajosinkin.
Miten kivust päästää irti ku siit tulee elämäntapa.
Mulla on syy miksen jää sänkyyni makaa,
laitan sut kysyy itteltäs miks haluut rakastaa muo.
Mä en haluu tietää tätä elämää ilman suo.
Kristal li pallossa me kasvetaan aikuisiksi.
Tuijotetaan pilvenpiirtäjiä newyorkis.
Ehkä lastenvaunu kätösis ei kriisii huolen häivää,
ja tuijotetaan sitä tyyppii siellä joka päivä.
Ku tavataan se ekan kerran sill on silmät niiku sulla,
luonne niin ku mulla,
mutta lopputulosta ei voi kuvitella.
Haluun laulaa niin kovaa et kuurotkin kuulee.
Ja muuttaa maailmaa vaik joku hulluks muo luulee.
Ja täällä mä ollaan ja tanssitaan niin.
Oon tääl aina ku Aira Samulin.
Elämä alkaa niin hitaasti.
Ettei edes huomaa sen kuluvan.
Elämä alkaa niin hitaasti.
Sun rajallisuuden mä tajuan.
Ja me luvattiin olla nuoria aina, nuoria aina, aina.
Eijeijee.
Olla nuoria aina, nuoria aina, aina, ku Aira.